Ponien "ikä"


"I’m a year older than you." (S01E05)

Tämän enempää ei sarjassa puhuta ponien mahd. "ikävuosista." Enkä usko että se on tekijöillekään ykkösasia, vaikka toisinaan "ikämaininnat" jättävät aihetta pohtimiseen. Jaksojen perusteella ponit on jaettavissa ainakin viiteen ikäluokkaan. "Ikävuodet" on seuraavassa otettu ihmisistä.

Vauvaponit (0-2v)
Lapset (7v (Cheerileen oppilaat))
Nuoret (tod.näk 15-20v (pääponit))
Aikuiset (25-35v (The Cake Family))
Vanhukset (70-90v (Granny Smith))

Cutie Mark Crusaders


Oma teemansa FIM-sarjassa on kasvun vaikutus sosiaaliseen statukseen, joka Ponikylässä liittyy siihen, kuka Cheerileen oppilaista saa milloinkin oman "Cutie Markinsa."

Kaikki alkaa siitä, kun Apple Bloom pelkää joutuvansa kiusatuksi siitä, ettei ole vielä saanut omaansa. Hän on valmis melkein mihin hyvänsä saadakseen oman Cutie Markin, aina Rainbow Dashin, Pinkie Pien ja Twilightinkin avustuksella. Lopulta Apple Bloomin on kuitenkin kohdattava se, ettei Cutie Mark tule pakottamalla. Tai sitten ei.

Pakkaa nimittäin sekoittaa se, että Apple Bloom ystävystyy kahden muun "merkittömän," Scootaloon ja Sweetie Bellen kanssa, jolloin he liittyvät Cutie Mark Crusadereiksi. Nämä kolme sitten yrittävät keinoja kaihtamatta saavuttaa omat merkkinsä, toistaiseksi siinä onnistumatta.


Cutie Mark?

Sanatarkasti käännettynä "cutie mark" on "söpöysmerkki," mutta tosiasiassa kyse on takakoipiin ilmestyvästä symbolista, joka kuvaa kohdeponin vahvuuksia. Syystä tai toisesta Cutie Markista tulee niin iso statuskysymys Cheerileen luokassa, että Cutie Mark Crusadereiden pohjimmainen motiivi jää enemmänkin "pakon" sanelemaksi kuin "vapaaehtoiseksi."


Apple Bloomin ja Cutie Mark Crusadersin yrityksiä

* Jaksossa Call of the Cutie (S01E12) (ennen liittymistään Cutie Mark Crusadersiin) Apple Bloom yrittää auttaa siskoaan Applejackia omenoiden poiminnassa ja myynnissä, mutta saattaakin "omenaperheen" ("Apple Family") huonoon valoon ponien silmissä.

* Toinen yritys samasta jaksosta on Rainbow Dashin kanssa. Apple Bloom päätyy punnertamaan, heittelemään palloa, liitämään riippuliitimellä (nousematta ilmaan kuin 3 sekunniksi), harjoittelemaan karate-potkua jne.

* Kolmannella kerralla (jälleen samasta jaksosta) Apple Bloom auttaa Pinkie Pieta tekemään vuokaleivoksia (jotka tietenkin palavat mustaksi). Hetken hän ehtii luulla saaneensa merkin, kun hän saa takakoipeensa jauhoa.

* Neljäs yritys seuraa miltei välittömästi. Apple Bloom pyytää paikalle saapuvaa Twilightia taikomaan hänelle Cutie Markin, mikä ei tietenkään johda mihinkään. Jokainen taialla luotu merkki häviää välittömästi.

* Jaksossa Stare Master (S01E17) aiemmin mainittu kolmikko päättää uhrata kokonaisen yön Cutie Markin saamiseksi. Aluksi heidän on tarkoitus yöpyä Rarityn luona, mutta kiireiden vuoksi Fluttershy tarjoutuu pitämään heitä silmällä Rarityn sijaan. Crusaderit ovat kuitenkin niin pitelemättömiä päämäärissään, että he ovat vähällä joutua "pahan kanan" kivettämäksi Everfree Forestissa.

* The Show Stoppers -jaksossa (S01E18) Crusaderit yrittävät saada merkkinsä "omenaperheen" luona, Cake Familyn (Pinkie Pien porukoiden) luona, Rarityn luona, päätyen parin muun yritelmän jälkeen Twilightin luo. Lopulta he päätyvät esittämään musiikkinäytelmän, lainaten tavaraa muilta poneilta. Show menee tietenkin mönkään, eikä Cutie Markia heru tästäkään.

* The Cutie Mark Chroniclesissa (S01E23) kolmikko yrittää ottaa esikuvaa sarjan kuuden pääponin (you know) Cutie Mark -tarinoista, tuloksetta.

* The Cutie Poxissa (S02E06) Apple Bloom ottaa salaa Zecoralta kasvisekoitetta, joka aiheuttaa hänessä "merkkirokon." Apple Bloom saa siis vihdoin haluamansa, muttei kuitenkaan. Hän alkaa saada useampia "Cutie Markeja" eikä pysty lopettamaan asioita joita ne saa hänet tekemään. Loppuratkaisussa Apple Bloom myöntääkin, että rajansa kaikella.

* Ponyville Confidentialissa (S02E23) Crusaderit päätyvät merkkiensä toivossa auttamaan Diamond Tiaraa löytämään uutta toimitettavaa "Ponikylän koulun sanomiin." Heistä tulee "Gabby Gums" -tiimi, jonka ura ei tosin pääty onnellisesti. Diamond Tiaran maun mukainen uutisointi alkaa loukata ponien yksityisyyttä, mistä seuraa välirikko Crusadereiden ja muiden ponien välillä. Anteeksipyyntö ja luopuminen "Gabby Gumsista" lopussa pelastaa lopulta kolmikon maineen, mutta Cutie Markit jäävät vielä odottamaan tulemistaan.

Gilda - The tough guy


Gilda on hyvin vastakkainen hahmo muuten Ponikylässä kunnioitetuille arvoille. Hän on Rainbow Dashin vanha tuttu ja siten hyvää seuraa Pinkie Pien tilalle, jonka kanssa Rainbow oli aiemmin tehnyt kepposia muille poneille. Muita kuin Rainbow Dashia kohtaan Gilda ei kuitenkaan ole yhtä suvaitsevainen. Koko Ponikylän väki on hänen mielestä todella nynnyä ja helposti höynäytettävissä.

Pinkie Pie, joka päätyy seuraamaan Gildaa, toteaa Twilightin näkemyksistä huolimatta, ettei Gilda ole todellakaan cool. Rainbow Dash ei sentään varastele omenoita hännällään tai häädä pois hänen tielleen astuvia "nynneröitä."


Cool ja uncool

Ensisijaisesti Gildan käytös menee ei-coolin puolelle, koska näennäisen "kovuutensa" nimissä hän tekee muille pahaa kun Rainbow Dash ei ole näkemässä. Pinkie Pien on luonnollisesti vaikea saada Gildaa kiinni, koska hänet tunnetaan ennestään temperamenttisena ja helposti loukkaantuvana. Niinpä Twilight päätyy sanomaan tämän olevan ainoastaan kateellinen Gildaa kohtaan (tuttua tosielämästä).

Fluttershyn ja Gildan kohtaaminen panee kuitenkin lopun pelille:

Fluttershy: (näyttää tietä sorsille)
Gilda: "Hey!"
Fluttershy: "Please! Excuse me."
Gilda: "I’m walking here!"
Fluttershy: "Oh... Um... I’m sorry. I... I was just trying to..."
Gilda: ""I’m sorry. I’m sorry" Why don’t you just watch where’re you going!?"
Fluttershy: "But... b-b-but... I...I..."
Gilda: (karjuu Fluttershylle kuin karhu)
Fluttershy: (juoksee ja lentää pois paikalta)
Gilda: "Uh! Please! All these lame ponies are driving me buggy!"

Pinkie Pie kostaa "omalla tyylillään" ja järjestää juhlat Gildalle. Koettuaan tarpeeksi monta kepposta Gilda polttaa päreensä ja haukkuu suoraan poneja nynnyiksi. Rainbow Dashkin saa osansa, kun hän ei enää haluakaan hengata uncoolin kovistelijan kanssa. Mikä sitten on Gildan "ongelma?"


Kovuus voi olla puolustuskeino

Vaikka Gildan taustoja ei kummemmin valotetakaan, lienee selvää, että jokin Gildan menneisyydessä sai hänet pakkomielteiseksi kovistelijaksi. Yleensä ehdoton "kovuus" ja sen puolustaminen pehmeiden arvojen kustannuksella on merkki traumasta. Gilda on jäänyt keskenkasvuiseksi, pahalla tavalla ja pahassa paikassa.

Hän itse ei tietenkään näe tätä kuin etäisesti suuttuessaan, kun hänen "kulissinsa" rakoilevat. Tässä tilanteessa viha on aitoa, mutta se ei johdu ponien "nynnyydestä," vaan jostakin Gildan menneisyydessä, jota emme ehkä koskaan saa tietää. Tavallaan Gildaa käy jopa sääliksi tässä suhteessa, mutta toisaalta hänen "parantamisensa" olisi pitkällinen tuskien taival. Aika näyttää, jääkö hänen vierailunsa Ponikylässä omaksi jutukseen, vai palaako hän vielä.

"Epäsosiaalinen" Twilight


FIM-sarjan alussa Twilightin koko elämä tuntuu pyörivän opiskelun ympärillä. Suhteet muihin poneihin tuntuvat väkinäiseltä pakkopullalta, kun Equestriaa uhkaa "Nightmare Moon" (eli Luna) eikä Celestia tunnu käsittävän tilanteen vakavuutta (Twilightin mielestä). Toisen jakson lopussa kuitenkin paljastuu, että Celestian tylyyden taustalla olikin todella arvokas tavoite, ja että vain sen saavuttamisella Nightmare Moon saatiin kuriin.

Reaalielämässäkin voi toisinaan törmätä siihen, että muut ovat jotenkin "liian tyhmää" seuraa kelvatakseen. Vaikka Twilightin kyvykkyys perustuukin tunnollisuuteen opinnoissa, sarjassa kiteytetään nerokkaasti se, ettei "opinahjo" ole kaikki kaikessa. Jokainen oikeastaan tarvitsisi ystäviä elämänsä suolaksi, mutta toisinaan kaikki sellainen missä on hyvä, voikin huonolla tsägällä viedä mennessään.

Ihminen on etevä keksimään olemassaololleen syitä ja virikkeitä omasta "mukavuusalueesta," niin kauan kun tästä ei ole haittaa. Vastahakoisuus pakotettuun ystävien etsimiseen voi tulla myös siitä, että tunnollisuus opinnoissa on ensin johtanut sosiaaliseen eristäytymiseen. Uudet sosiaaliset tilanteet ikään kuin "muistuttavat" tästä menneestä tragediasta, mikä voi luonnollisesti ärsyttää. Vähitellen kitkat kuitenkin häviävät ja uudet suhteet saavat uutta arvoa. Tämä muodostaakin koko sarjan peruskiven: Friendship Is Magic. Eli "Ystävyys on taikaa."

Ponipiirtäjäksi?

Piirtäminen "hyvin" on jopa yllättävän työlästä, etenkin kun lähdetään "nollasta" ja tavoitteet ovat korkealla. Ensimmäinen ja kenties yksi tärkeimmistä opeista onkin se, että kun piirretään jotain uutta, niin luonnostellaan aluksi lyijykynällä vähän kerrallaan. Alkuun voi olla hyvä ottaa mallia ja vähän tutkia hahmojen anatomiaa ja mittasuhteita. Voin kertoa, että pikkuponinkin parissa saa työskennellä useita tunteja, jos opettelee itse eikä ohjelmienkaan kanssa tahdo mikään sujua.


"Mikä siinä on niin vaikeeta?"

Pitää muistaa, että useissa piirroshahmoissa mm. viivojen paksuudella ja näiden vaihtelulla on oma merkityksensä. Samoin kuin sillä, väännetäänkö hahmo nopeasti jollain spurdo spärdellä vai halutaanko smoothia jälkeä. Yleensä Pro-piirtäjät pyrkivät vähintään siihen, että katsoja ei ensisijaisesti huomaisi niitä pikseleitä, ellei tätä sitten käytetä tehokeinona. Tämän saavuttamiseksi on piirrettävä joko vektorigrafiikalla tai suurella pikselikoolla, joka työn valmistuttua skaalataan pienemmäksi.


Tee se itse

Vaikka myönnän, että olisi vaivattomanpaa vain lainata fandomin ennestään tekemää ponitaidetta, on tavallaan "kunniakkaampaa" tehdä jotain itsekin. Jos kuitenkin aloitan säännöllisemmän piirtämisen, on syytä ruuvata tekniikoita. Vaikka periaatteessa yhden asian tekemiseen on miljoona eri tapaa, jotkut niistä tuovat parempaa tulosta vähemmällä kuin toiset.


Pala palalta

Nykyisen "logoni" olen tehnyt kahtena versiona, joista tällä hetkellä viimeisin koristaa blogiani.

Ensimmäisen teema oli "Flutterguy läppärin äärellä," joka tosin jäi yrityksistä huolimatta suttuiseksi. Odotukset olivat tekniikkaan nähden mahdottomia toteuttaa, sillä "vapaalla kädellä" ja ohjauslevyllä (läppärin "hiirellä") ei todellakaan luoda siistejä linjoja.

Pian seurasikin uusi yritys, jossa merkittäväksi tekijäksi nousi "kurvien" luonti (curves). Näin linjat saatiin siisteiksi ja niitä pystyi muokkaamaan helpommin. Käsittelyn helpotuttua etenkin "Fluttershyn" tukkaa ohennettiin paljon luonnokseen verrattuna. Tavoitteena kuitenkin oli ja on tulevissa teoksissa päästä mahdollisimman lähelle "oikeita" poneja.

Kokemusten perusteella piirtämiseen saa siis käyttää valovuosia. Mietinnän tasolla on kuitenkin ollut poniaiheisten sarjakuvien teko, joissa olisi Friendship Is Magicin tapaan joku opetus kuuden ruudun paketissa. Teemoja voisin käsikirjoittaa vaikka kymmeniä, mutta korkean tavoitetason ja teknisten haasteiden (osin harjoittelun puutteen) vuoksi on turha odottaa mitään "massatuotantoa."

Friendship Is Magicin suomentamisesta


FIM-sarjan ensisijainen kohderyhmä on sellaista ikäluokkaa, että jonkinasteista kääntämistä on syytäkin ajatella, kun sarjaa aletaan levittää kansallisiin televisiokanaviin. Vaikka nykyään kääntämiselle paremmat resurssit ja englannin kielen maailmanvalloitus helpottaa kääntäjien työtä, erimielisyyksiltä tuskin koskaan säästytään.


"Ponisanasto"

On vaihtelevia mielipiteitä siitä, miten suuri osa ponisanastosta tulisi suomentaa. Ja siitä, pitäisikö keskittyä vain sisällön kääntämiseen ja jättää nimet entiselleen. Jos koko My Little Pony olisi vasta levittäytymässä Suomeen, suomentaisin hahmojenkin nimet.

Valintojen järkevyys riippuu kuitenkin aikakaudesta. Aikaisemmin, kun vaikutteet eivät päässeet leviämään Internetin kautta, oli helpompi ajaa ulkomaiset teokset täysin omien käännösseulojen läpi. Nyt englanti on globalisoitunut siinä määrin, että perusteellisempi suomentaminen olisi ponien seuraajille takaisku. Todennäköisintä on, että dubbausten myötä osa sanastosta käännetään ja osa jätetään ennalleen.


Dubbaukset

Toistaiseksi ainoa "virallisesti" suomeksi dubattu jakso on ensimmäisen kauden kolmas (The Ticket Master). Sarjan nimi on käännetty muotoon "Ystävyyden taikaa" ja jakson uusi nimi on "Arvokkaat pääsyliput."

Vielä enemmän liikkuu useita fanidubbauksia, joiden taso vaihtelee. Yhdellä on surkea mikrofoni, toinen ei tiedä mitään huulisynkasta, kolmas ei ymmärrä dynamiikan hallintaa, neljäs ei osaa kääntää, viides yrittää korvata kielitaidottomuuden surkeilla vitseillä ja kuudes ei osaa laulaa. (Kestäkää kritiikkini, sillä jonain päivänä tulette huomaamaan näiden "pikkuseikkojenkin" merkityksen)

"Virallisen" dubin varjopuoleksi jää ääninäyttelyn persoonattomuus. Vaikka teknisesti äänitasot ja huulisynkka toteutetaankin KUNNOLLA, se ei yksin korvaa suomalaisen ääninäyttelykulttuurin välinpitämättömyyttä poneja kohtaan. Kun hommaa on kaikesta päätellen hoitamassa vain yksi tai pari näyttelijää, hahmot alkavat kuulostaa luonnottomilta. Dubbauksessa on tyystin hävitetty ne hahmojen aksenttien ja intonaatioiden tuomat vivahteet, jotka osaltaan rikastuttavat sarjaa. Tämän vuoksi koko dubbaus on, kärjistäen, kuin huono parodia poneista.

En sietäisi katsoa hetkeäkään suomiversiota, varsinkin kun englanninkielisestä ymmärtää kuitenkin sen oleellisimman. Ellei koko dubbausta mietitä kokonaan uusiksi, kun sarja aikanaan suomennetaan lapsia ajatellen.


Onko dubbauksen "persoonallisuudella" lopulta väliä, kun kohderyhmänä on kuitenkin lapset?

Mielestäni on. Uskon, että ainakaan aikuiset eivät kestä sivusta kuunnella luonnotonta kininää lasten katseluaikoina. Eikä ole varmaa, kestävätkö lapsetkaan, jos he jotain kautta altistuvat ensin enkkuversiolle. Iästä riippumatta on aina helpompaa kuunnella luonnollisempaa ääntä kuin "ylinäyttelyä." Tämä on tajuttu jo jenkeissä ja tajutaan toivon mukaan Suomessakin. En tosin usko, että tässä Eurostoliiton nurkkaräkälässä yritetään koskaan tehdä mitään oikein.

Se kuuluisa kysymys: miksi bronyksi tullaan?

Näkisin, että kaikissa muodoissaan brony-ilmiö on jonkinlainen vastareaktio yksilöllisyyttä kunnioittavien roolimallien puuttumiseen. "Love & tolerate" on tärkeä aate etenkin uusille broneille, vaikkakin pohjimmiltaan kyseessä onkin väärinymmärretty meemi. Näitä ristiriitoja lukuunottamatta monia bronymaailman jäseniä yhdistää se, että "kielletystä hedelmästä" tuleekin viikoittainen makuelämys.

Monen tie brony-yhteisöön alkaa (yllätys yllätys) Frienship Is Magicin katsomisesta. Ensin sarjaa saatetaan suorastaan vihata, kunnes jakso tai pari kääntää maailmankirjat ylösalaisin. Ponivihaajan kulissit romahtavat ja hänestä tuleekin vannoutunut sarjan jaksojen ja tuotteiden keräilijä. Tai sitten ei. Osa sarjaa katsovista ei koe samanlaista "muljahdusta" psyykessään.

Koska bronyksi tuleminen vaatii kuitenkin niin jyrkän "kynnyksen" ylittämistä omassa sisimmässä, voi rohkaistumisesta sarjan katseluun seurata vapauttava tunne. Tapahtuu jonkinlainen "valaistuminen" ja uuden itsensä löytäminen sallivammasta roolimallista. Innokkuus voi olla suurtakin, kun oma "sisäinen lapsi" pääsee valloilleen ponien kautta. Myöhemmin "pölyn laskeutuessa" seuraa oman poniroolin pohtiminen ja kehittäminen lähemmäksi muita piirteitä omassa itsessä.

Onko Fluttershylla asperger?

Netissä on levinnyt jopa yllättävän laajalti analyysia siitä, onko Fluttershy mahdollisesti "assi." En kuitenkaan usko tekijöiden ajatelleen tietoisesti, että "tehdäänpä Fluttershysta asperger." Joistain nettikeskusteluista jää kuitenkin vaikutelma, että Aspergerin syndroomaa yritetään tunkea joka paikkaan ilman tietoa "oireiden" todellisista taustoista ja tekijöistä.


Mikä ihmeen assburger?

Aspergerin syndrooma tai oireyhtymä on hiljalleen väistymässä oleva nimitys ns. autismin kirjon lievimpään haaraan. Autismin kirjoksi on katsottu joukko neurologisia poikkeavuuksia aivoissa, jotka rajoittavat sosiaalista vuorovaikutusta. "Lievimmillään" autismin kirjo näkyy vain vuorovaikutuksen vähyytenä, mikä on helppo sekoittaa pelkäksi ujoudeksi. On kuitenkin muistettava, "autistisuus" ja "ujous" eri asioita, vaikka ne voivatkin esiintyä samanaikaisesti.

"Aspergereilla" on vaikeutta etenkin sanattomassa viestinnässä, ja yleensä "rivien välistä lukeminen" opitaan muita myöhemmin. Tämän vuoksi "assit" ovat keskimäärin totuudellisempia ja "aidompia" sanoissaan kuin muut. Huumorintajuisiakin yksilöitä toki on, mutta yleensä hyvä varautua siihen, että joissain asioissa he ovat kuin "toiselta planeetalta."


Fluttershy ja asperger

Mielestäni aspergerin tunkeminen ja sekoittaminen kaikkeen "epäsosiaaliseen" käytökseen ilman tutkimustietoa on väkinäistä ja jopa vahingollista. "Assivillityksessä" on vaarana sekin, että jotkut hankkivat tietoisesti itselleen "diagnooseja" oikeasti tukea tarvitsevien kustannuksella. Ihmisten keskuudessa "assiuden" ja pelkän ujouden erottamista vaikeuttaa sekin, että molempia on yhtä vaikea "hoitaa" pois. Muutenkin ihmisten käytös on niin yksilöllistä, että parhaatkin asiantuntijat voivat joskus erehtyä.

Minun mielestä Fluttershyn voi nähdä joko ujona tai "assina," kunhan ensin hankitaan perustietämys siitä, mitä "assius" todella on ja mikä on sen yhteys ujouteen. Fluttershylla on kieltämättä erilaisia esteitä ja pelkoja suhteessa muihin poneihin, mutta pitää muistaa, että jokainen meistä voi olla joskus olla "autistinen" ilman todelliseen AS-diagnoosiin kuuluvia poikkeavuuksia aivojen toiminnassa.

Miksi Fluttershy?

Ylätunnisteestakin näkee, "kuka" muodostaa keskeisen "identiteettini" Brony-yhteisössä. FIM-sarjaa katsottuani olen löytänyt tästä hahmosta itseni niin monet kerrat, että jo parin jakson jälkeen päätin tulevasta nimimerkistä. Haluan harkita, ennen kuin ryhdyn juuri mihinkään. Pelkään Fluttershyn tapaan muiden reaktioita, enkä oikeastaan koskaan saa mitään sanotuksi suuremmissa ryhmissä. Pienenä olin todellinen hernenokka, mikä oikeastaan kertoi vain suuresta tunneherkkyydestä. "Otin itseeni" todella helposti, mihin saatan yhä sortua toisinaan.

Vaikka ikä on tuonut mukanaan mitä hassumpia "kulisseja" oman olemassaolon oikeuttamiseksi, "perusongelmat" ovat oikeastaan samoja kuin pienenäkin. Viime vuosina olen ehtinyt saada masennusdiagnoosin, lääkitystä ja terapiaa, jotka eivät tosin juuri auttaneet. Kaikki tämä kuitenkin kielii siitä, että todellisuuden iskiessä päin naamaa on ollut paljon surettavaa ja opittavaa. Ja on yhä, vaikka halu päästä omaan elämään kiinni pitää yllä kehitystä.

Välillä on kuitenkin kivaa olla vähän "tytömpi" ja eläytyä asioihin sisimmässään kuin Fluttershy. "Oikeaa sukupuolta" lukuunottamatta pitkä tukka muiden piirteideni kanssa saa minut jopa näyttämään vanhusten silmissä "naiselta" (koettu on). Olenko siis transnainen väärässä ruumiissa? En voi kieltääkään, mutta ehkä kirurginen "sukupuolenkorjaus" ja hormonihoito on silti liioiteltua. On luontevampaa vain olla välillä feminiinisempi, kun haluaa hetkeksi unohtaa "äijäkulttuurin" ja päästää sisäisen herkkyytensä valloilleen. Flutterguy on mielestäni hyvä nimi tällaiselle poika-Fluttershylle, jollaiseksi tunnen itseni bronien keskuudessa.

Ponit kasvattavat

Poneja harrastava mies on omituinen otus maalikoille, joiden reaktiot voivat olla mitä hyvänsä. Erityisesti vanhemmilla sukupolvilla loksahtaa leuat brony-ilmiön edessä. "Onko poika kasvanut kieroon tai jotain?" Syrjinnältä voi olla vaikea välttyä, oli se sitten suoraa moittimista, kiusaamista, selän takana puhumista tai pelkkää välinpitämättömyyttä. "Kasva aikuiseksi ja hanki elämä," kajahtaa sanaton viesti tekojen takaa. Pelkoa ja kieltämistä se usein kuitenkin on.


Kummalla on kasvun paikka?

Bronyen vihaajien motiivina saattaa olla pelko poniharrastuksen esiin tuomia ilmiöitä kohtaan. Koska tavalla tai toisella ponimaailmasta putkahtaa esiin jotain, minkä moni on hylännyt "aikuistumisensa" varjolla. Tässä suhteessa myös vanhempien polvien on kohdattava se tosiasia, että miehetkin ovat emotionaalisia olentoja. Se on "hullua," "kamalaa," "ällöttävää," "oksettavaa" ja kaikkea siltä väliltä, mutta silti totta.

Sitä paitsi useimpien miesvoittoisten hirmutekojen (kuten koulusurmat) taustalla on ylisukupuolittunut tunnekulttuuri, joka saattaa yksilöitä emotionaaliseen umpikujaan. Bronyn rooli saattaa olla yksi väylä ihmisenä kasvamiseen, koska poniharrastus on jo itsessään epäsuora tunneilmaisu. Monien ponius alkaa kertomusten perusteella siitä, että haluaa jotain kautta tuoda esiin "kielletyjä puolia" itsestään.


Ponius koettelee sukupuolirajoja?

Näkisin, että enemmän tai vähemmän miesten "ponius" haastaa ns. kirjoittamattomia sukupuolinormeja, vaikka bronien keskuudessa hahmojen "sukupuolella" ei liene väliä. Lähtökohtaisesti ponien maailma on hyvin kaukana ns. "ihannepoikuudesta" maskuliinisine odotuksineen, vaikka "neljäs sukupolvi" tuokin siihen uutta tuulahdusta. Tämän vuoksi bronyn on aina varauduttava ympäristön hämmennykseen brony-yhteisön ulkopuolella.

Hämmentynyt voi olla brony itsekin, etenkin alkuvaiheessa. Tavallaan on "väärin" tykätä poneista tietyssä iässä, kun taas toisaalta rohkea heittäytyminen voi olla vapauttavaa. Jos kuitenkin tuntee olevansa enemmän "kotonaan" ponien parissa kuin muutoin, kannattaa ihmeessä harkita broneihin liittymistä. Koska usein juuri ne, jotka pystyvät ylittämään pelkonsa bronyfoobikoiden loputonta vastarintaa kohtaan, ovat niitä kaikkein "aikuisimpia."


"Flutterguy on ihan päästään seonnut! Bronyt ovat homoja!"

Mielestäni miesten on korkea aika oppia kohtaamaan oma itsensä pelkäämättä hysteerisesti "homoutta." Molempien sukupuolten tulisi nähdä yksilöllisyyden merkitys ihmisen käyttäytymisessä ja lakata odottamasta turhia, naiset suhteissaan miehiin ja päinvastoin.

Emootioiden sukupuolettomuus on valjennut länsimaalaisille siten, että ensin kumarrettiin naisia feminismin nimissä ja nyt käydään keskustelua miesten syrjäytymisestä. Mielestäni oleellisinta ei edes ole bronien "homo- hetero- tai biseksuaalisuus," jolla typerimmät kiusaajat varmasti leikittelevät, vaan tunneilmaisun monipuolistuminen jotakin kautta. Ihmisiä tässä kuitenkin vain ollaan (ei kun poneja), kaikkine "heikkouksinemme."