Vektoripiirtäjät - Älkää sortuko tähän virheeseen!

MLP: Ponies and the Moomins - sivu 17

Suurin syy tarinani 17-osan (kuvassa) viipymiseen oli liika uskoutuminen vektoreihin ilman luonnosteltua kokonaiskuvaa. Koska vektoreilla linjoja pystyy korjailemaan mielin määrin, ajattelin aluksi, ettei tässä kyniä tarvita. Mutta lopulta tämä johtikin siihen, että rakensin ankkuripisteitä ja layereitä tietämättä koskaan täysin, mitä niillä oli tarkoitus koota. Suunnitelmat muuttuivat kerta toisensa perään, eikä yhtäkään ruutua tullut valmiiksi kolmeen viikkoon! Lopulta päätin ottaa kynän käteen ja laatia pikahahmotelmaa tulevan sivun tapahtumiin. Lopputulos: tiesin puoli tuntia piirreltyäni mitä tuleman pitää, ja sain sivun valmiiksi suunnilleen viikossa.

Kyllä se siitä vielä


Jos olisin jatkanut wanhalla tekniikalla, olisi nimeltämainitsemattoman tarinan 17. osa ehkä jo valmis. Vaikka 16 osa on jo osoittanut vektoritekniikan mahdollisuudet, on uuteen "liukuhihnaan" täytynyt etsiä järkeviä toimintatapoja.

Ponitkin alkavat jo kyllästyä odotteluun.
Yksittäishahmon huolellinen toteutus voi vaatia jopa 20 layeriä, joiden mukaan tietyt elementit asetetaan toisten taakse tai eteen. Yksittäiskuvissa tämä ei tuottane ongelmia, mutta sarjakuvassa, jossa hahmoja kuvataan useammin ja monella eri taustalla, voi kokonaisuus karata lapasesta, jos samaan tiedostoon tuputetaan sekä taustojen että hahmojen layerit. Jo 16. sivu, vaikkei se edes ole kovin mutkikas taustoiltaan, teetti valtavasti töitä tämän vuoksi.

Yksi ratkaisu, jota parhaillaan kokeilen, on "hahmopankki." Eli tiedosto, joka on omistettu ainoastaan hahmoille eri suunnista kuvattuna ja niiden elementeille. Ideana olisi, että hahmon voisi käsitellä eri ruutuja varten hahmopankissa ja siirtää sitten copypastella sarjakuvaan, jossa sille riittäisi tällöin vain yksi layer. Kirjoitushetkellä olen saanut valmiiksi pari vektoria sarjan poneille - edestä ja takavasemmalta kuvattuna.

Jos koulupäiväni eivät lyhene jollain taikaloitsulla, seuraavaa sivu päässee julkaisuun vasta 1-2 viikon kuluttua. Edelleen kuitenkin uskon, että työtahti nopeutuu vähitellen kierrätettävien elementtien lisääntyessä.

Skarppia ja sulavaa


Piirroshistoriani tuoreinta briljanttia. Layereiden
ja ohjelmani muiden ominaisuuksien ansiosta
pystyin myös tuottamaan sävykkäämpiä taustoja,
puhumattakaan komeasta auringonlaskusta.
Ponies and the Moomins -sarjan 16 osan julkaisu oli juhlallinen hetki piirrosurani historiassa. Viikon kestänyt vektorigrafiikan opettelu on palkittu parhaimmalla koskaan tuottamallani sivulla. Urakasta olen kuitenkin oppinut muutamia keskeisiä seikkoja.


• Vektoritekniikalla tuotantotahti vaihtelee piirrettävien asioiden mukaan enemmän kuin käsituotannossa.

• Todella karvaisten hahmojen, kuten Haisulin, vektorointi on hyvä toteuttaa kolmessa vaiheessa. Ensin laaditaan pikamallinnus hahmon mittasuhteista. Mallin mukaisesti laaditaan sitten tarkempi versio, jossa "karvat" on huomioitu. Viimeiseksi (jos halutaan varmasti hyvää jälkeä) jokainen karva siistitään yksitellen solmupisteitä säätämällä. Tällöin aikaa kuluu enemmän kuin tussilla piirrettäessä.

• Muille hahmoille vektorointi käy sitä vastoin helpommin. Muumeja on jopa helpompi toteuttaa laadukkaasti vektoreina kuin käsin. Poneissa hyöty lienee itsestäänselvää, vektoreina kun ovat televisioon saatettukin.


Mitä tämä sitten merkitsee lopulliseen, pitkän aikavälin työtahtiin, on vielä epävarmaa. Jos haluan vastaisuudessa toteuttaa taustat viimeisen päälle ja niihin tulee suuria vaihteluja, yhden sivun keskimääräinen tuotantoaika pitenee. Voin kuitenkin uskoa, että laadun paraneminen kompensoi tuotannon tilapäistä hidastumista.

Kolmas ponimiittini


Jo kolmas bronymiitti toimintakeskus Hapessa 2.3 oli synkästä alusta huolimatta ilahduttava kokemus.

Sain tehdä tuttavuutta Juu50x:n kanssa, jonka musiikkivideo myös esitettiin miitissä, ja jonka tiedän seuranneen poni ja muumi -crossaustani. Pari muutakin ponittajaa noteerasi minut nimilapun perusteella, joista yhdelle ehdin kertoa harrastuksistani (hän tuntui jopa yllättyneen siitä, että olen samassa paketissa blogisti, piirtäjä ja muusikko). Ja kuten tavallista, kaikki saivat jälleen antaa panoksensa yhteiskuvaan, joka tällä kertaa mielestäni järjestettiin helpommin.

Vaikka miitin alussa ehdin jo tuntea oloni outsideriksi, pienikin jutustelu antoi suurta kannustusta. Siksi olen jo alkanut raottaa kaapin ovea, eli lisäämään linkityksiä, jotta uudet tuttavat näkisivät ja kuulisivat koko lahjakkuuskirjoni. Harva verkko on parempi kuin ei verkkoa ollenkaan, ja jos sosiaalisen elämän elpyminen lähtee fandomista, niin mikäpä siinä.


Hesarin opetus

Luettuani ajantapoksi Helsingin sanomia (siis juuri 2.3.2013 päivän lehti) törmäsin artikkeliin, jossa kerrottiin kahdesta ajattelutavasta. Ns. kasvun ajattelutapa korostaa, että jokainen voi omista lähtökohdistaan kehittyä ja että vaikeudet ovat osa oppimisprosessia. Muuttumaton ajattelutapa on taas sitä, että et esim. voi koskaan tehdä laskutoimituksia, koska ei ole matikkapäätä.

On huomattava, vaikka meillä neurologisista tai muista syistä olisi jossain vaikeuksia, voimme silti kehittää kykyjämme. Voi olla, etten ensi yrittämällä saa ponia oikean näköiseksi, enkä seuraavallakaan. Yhtä hyvin olisin voinut luovuttaa, mutta halu esittää omaa poninäkemystä kuvallisesti kannusti jatkamaan. Mielestäni juuri Ponies and the Moomins on ollut sivu sivulta yhä tyyliuskollisempi. Kehitystä on siis tapahtunut. Ei ole väliä lähtökohdilla, vaan kehittymisellä ja kehittymishalulla.

Jopa musiikissa, joka perheessä tunnistettiin "päälahjakseni," on minun täytynyt vuosia opiskella itse säveltämistä ja miksaamista. Aivan samoin kirjoitustaitokin on edellyttänyt tietoisia ponnisteluja, vaikka olinkin lapsena hyvä äidinkielessä. Hyvä teksti jakaantuu kappaleisiin ja aihepiireistä riippuen väliotsikoihin.

Jos olisin jatkanut kiusaajien ajattelua, että olisin nolo ja riittämätön muiden seuraksi, saattaisin nyt maata psykoosissa sidottuna kemialliseen pakkopaitaan. Vielä pari vuotta sitten olin sellaisessa kunnossa, että ilman mitään suunnanmuutosta olisin ehkä jo kuollut henkisesti. Oikean asenteen merkitystä vaikeuksissa ei siis voi liikaa mainostaa. Jos Edison olisi lopettanut kokeensa ajatellen, että ne ovat kuitenkin ajanhukkaa, meillä ei ehkä olisi nykyistä sähkövalaistusta.